Countrygirl

Oon viettänyt jokaisen elämäni kesän meiän kesämökillä maalla. Niin paljon kun tykkäänkin suurkaupunkien vilinästä ja ihmisten paljoudesta, maalla tunnen itteni vapaaksi. Täällä voin unohtaa kaiken stressin mikä esimerkiksi koulu just nyt aiheuttaa.

Peltojen humina, laineiden liplatus, se kun sä meet ulos ja kuulet vaan hiljasuuden. Myönnän se kuulostaa ahdistavalta, ja sitä se joskus onkin, mutta se aina rentouttaa. Tykkään kans täällä siitä, että suuri osa mun sukulaisista asuu täällä, joten täällä on niin yhteisöllinen ilmapiiri. Rakastan sitä, kun kulkee "keskustassa" niin ihmiset tervehtii toisiaan ja on niin paljon enemmän rentoutuneita, kun kaupungin vilinässä on ees mahollista olla.

Täällä mulla on hyvä olla. Pieni irtiotto arjesta, vaikka oonkin täällä kesätyöhaastattelua varten. Täällä ollessa multa häviää ajantaju ja negatiiviset ajatukset. Yhdessäolo perheen kaa on ihanaa. Siihen vaan ei oo niin usein aikaa, mutta tää irtiotto on täydellinen aika sillekkin.

Teksti ei tuu nyt luonnostaan. Alunki kumitin monen monta kertaa ja en vieläkään oo tyytyväinen siihen. Mutta kuitenki jotain päivitystä tännekki! Pitäkää tekin rentouttava viikonloppu! :-)

spring

Kännykällä pikapostauksen tekemistä, parhaiden kavereiden kanssa oleilemista, ihana kevätsää, kevyet vaatteet, materialismi rakkaus mun tilaamia kenkiä kohtaan, aurinko, onnellisuus ja pitkät lomapäivät. Rakastava perhe ja kaikki mahollinen, mikä tekee mut tajuttoman onnelliseksi. Yks asia jos vielä olis niin mun elämä ois täydellistä just nyt.. Hehe mutta yritän elää hetkessä, vaikka se välillä tuntuu hankalalta.

Huomenna täysin uus kokeiltava juttu. Odotan innolla, että pääsen kokeilee taas jotain uutta ja jännittävää. Kerron myöhemmin varmaan tarkemmin huomisesta. Nyt lähen nauttimaan tosta ihanasta kevätsäästä kera parhaiden kavereiden! Pitäkää ihana pääsiäinen! <3

happy

Ihminen hymyilee kun se on onnellinen. Mä hymyilen suu korvissa miettimättä mitä muut ajattelee. Oon onnellinen.

Puin tänää ekaa kertaa tänä vuonna toppaliivin. Kylmä ilma kipristelee vielä sormeinpäitä ja varpaita, mut mä en välitä. Mä en anna sen häiritä. Talven pimeet ja loputtoman pitkät päivät on jo melkein voitettu ja kesä on tulossa. Innostus saa mut aina hyppimään ilosta kun aattelen miten vähän aikaa kesään oikeesti on. Kesällä pääsee toteuttamaan vaikka mitä ja ei tarvii aina miettii ilman mukaan.

Kesällä vaatteet näyttää kivemmalta ja olo on ilosempi. En ees muista enää kesän huonoja puolia. Musta tuntuu että niitä ei oo ollenkaan. Kaunis aamunen pelto ja liplatteleva järvi. Ihanat kaverit ja piknikit. Vaikka mikä vaan muu! Summer bring it on!

beauty is found on the inside

Puhuttiin tästä just isosleirillä meiän iltahartsussa. Yleensä kun otetaan kuvia, niin pitää näyttää mahdollisimman kauniilta ja ihanalta ja täydelliseltä. Miks ei vain voi näyttää omalta itteltään, ilman, että yrittää näyttää siltä, miltä kaikki muut (sinä mukaanlukien) odottavat sinun näyttävän.
Lapsena kaikki tollanen oli niin paljon helpompaa. Silloin oli vielä säästynyt kaikelta median tuputtamalta hömpältä, mitä nykyään kutsutaan kauneusihanteeksi. Pitää olla laiha, meikattu, tyylikäs ja mahdollisimman paljon sen näkönen, kun yhteiskunnan kauneusihanne on. En tietenkään haluu yleistää tilannetta, mutta näinhän se suurimmaks osaksi on.

 

Lapsena ei kiinnostanut miltä näytti. Ainoo mikä merkitsi oli luonne. Miks nyt ei oo näin? Miks nyt luonne ei oo ainoo joka vaikuttaa, vaan usein ulkonäkö on yks yhtä tärkeä tärkeä kriteeri? Jokaisen pitäs saada olla oma ittensä, ja toteuttaa omaa itteensä just sillä tavalla, millä haluaa, ilman, että joutuu kuulemaan muiden negatiivisia mielipiteitä ja kritiikkiä.

 

Jokainen meistä on lapsi. Ollaan vaan kasvettu siitä iästä. Kuitenkin jokaisen meiän sisällä on se vielä. Miks ei vois olla yhtä huoleton kun lapsena? Miks ei vois olla just sellanen kun on? Yhä enempi määrä ihmisiä on epävarmoja ittestään. Se johtuu tietysti siitä, että tää maailma on luonut tietyt ihanteet, joita kuuluisi jäljittää. Sen avulla ihmiset on alkanu määrittää ja arvostelemaan muita, ja tulleet epävarmoiksi ittestään. Ilman kauneusihanteita, jokainen osais arvostaa toistensa ulkonäköä sellasina mitä ne oikeasti on. Vihaan sanoja nätti, kaunis, täydellinen ja muita, kun niitä käytetään väärin. Vihaan sitä, että ulkonäkö on tärkeetä. Sisäinen kauneus on mun mielestä ulkoista kauneutta. Se miten sä kannat ittes. Äsköset sanat korvaisin mm. itsevarmalla ja onnellisella, hehkuvalla! Jos sun luonne on tylsä, niin ulkonäkö ei auta sua tippaakaan värittämään sitä, mitä oot sisältä. Toisaalta sisäinen kauneus ja itsevarmuus auttaa sua kantaa ittees arvokkaasti, joka tekee susta ulkonäöllisesti hehkuvan onnellisen, eli kauniin.

it's all about what YOU decide to become

Talonmies, kirurgi, lähihoitaja, asianajaja, putkimies, matkaopas ja vaikka mitä muuta. Mustahan vois tulla vaikka mitä! Ysin loppuessa alkaa miettii vakavammalla tasolla mitä haluis tehä elääkseen ja muutenki tulevaisuudessa. Meille on vielä kaikki ovet avoinna. Meistä vois tulla vaikka mitä, jos se tietty ammatti tuntuis ittelleen oikeelta ja ois valmis tekemään töitä sen eteen.

Mulla on aina ollu kova mielenkiinto ja halu pyrkii lukion jälkeen oikeustieteelliseen. Oon aina jotenki automaattisesti aatellu, että noin se tulee menemään, jos vaan teen töitä sen eteen. Nyt oon kuitenki alkanu miettiä, että kun on niin mahottoman monta vaihtoehtoa, että miks mä tyytyisin siihen, mitä oon jotenki aina olettanu. Yks mun haaveammateista on lähes aina ollut poliisi. En oo ikinä kertonu siitä kellekkään, koska jotenki en oo ikinä kuvitella, että musta, hennosta tytöstä, tulis oikeesti poliisi. Nyt oon kuitenki alkanu miettiä, että kun oikeesti haluun tehä sitä, niin miks ei?

Toisaalta haluisin työssäni myös hyödyntää kielitaitoja ja matkustella paljon. Vaikka mikä noista musta ikinä tuliskaan, en haluu miettiä sitä valmiiks. En haluu suunnitella mun tulevaisuutta päivästä päivään kuolemaan saakka. Mä en halua olla sellanen, joka menee vain suunnitelmallisesti paikasta toiseen. Ei, mä haluun nähä, minne maailma vie mua. Minne mä kuulun ja mitä mun on tarkotus tehä. Haluun elää hetkessä. Pärjään hyvin koulussa, ja aion jatkaa sitä menoa, niin mulla on sitten oikeesti vaihtoehtoja.

Nyt oottelen, että mun sisko palais Lontoon matkalta. En ollu taas pitkää aikaa kirjottanu ja se johtuu siitä, et en haluu tästä mitään stressiä. Mul on pari postausideaa mielessä, mitä aattelin lähtee toteuttaa. Jotenki tänäänki näin sekopäisen päivän, tai no viikon, jälkeen on vaikee ryhtyy taas syvälliseks, hah. Mutta kuitenki hyvää ja rentouttavaa viikonloppua! :-)

weekend & relaxation

Ihana viikonloppu takana ihan mahtavien ihmisten seurassa! Nyt tuntuu et teksti ei kulje ollenkaan, mutta ei sillä niin väliä. Syynä saattaa olla se, että viimeyönä on tultu nukuttua noin neljä tuntia. Oltiin nimittäin Kertulla yötä. Perjantaina oltiin salaatilla Memphisissä Oonan, Lilin ja Kertun kanssa. Lauantaina olin kaupungilla ja koolla oli Vappu ja Kerttu ja sitten illemmalla vielä Kertulle, jonne tuli Hanna. Tänään tulin kotiin neljän maissa ja lupauduin lukemaan uskontoa, mutta se jäi vähän lyhyeen kun en pysty yhtään keskittymään. Blaa mitä tekstiä, taidan luovuttaa tältä osin täälläkin. Hah. Kiitos mahtavasta viikonlopusta mitä mahtavimpien ihmisten kanssa!

Ei sitte pienintäkään innostusta mennä huomenna taas kouluun. Tarviin loman, en pelkkää viikonloppua. Koulujutut ei jaksais oikeen innostaa, mutta onneks löydän motivaatioo siitä, että lukio kutsuu jee! Oon myös supermegahuippu innoissani et kesään on enään 84 päivää, joka sisältää weekendit, lomat ja kaiken. Jeejee!! Onneks viikonloput on kuitenki pieniä breikkejä arjesta. Voi nollaa ajatukset täysin ja pitää hauskaa. 

Nyt väsymys painaa ja en jaksa keskittyä, mutta lupaan kirjottaa jotain tekstiä, missä on vähän laadukkaampaa sisältöä ihan lähiaikoina. Mulla on jo idiksiä mistä haluisin kirjottaa ja ne on kaukana tälläsistä postauksista :-D Noo tällästä tänään kuitenkin. Pitäkää kaikki tosi hyvä viikko ja muistakaa myös rentoutua kaiken arjen keskellä. Moimoi!

the part I hate the most

Ruotsin lukeminen check, ranskan kirjan lukeminen check, salilla käyminen check and the list goes on. Nyt on kaikki tehty mitä tänää piti tehä ja on aika relaksoitua! En halunnu alottaa tän blogin pitämistä hiljaiselolla, joten päätin tulla vähän kirjottelemaan tänne. Tääkin postaus on aika pikanen, mut parempaa luvassa sit kun on hyvin aikaa.

Voisin kertoa vähän juttuja itsestäni tässä blogin alottamisen kunniaksi vähän avata kuka mä oon. Otsikossa jo viittaankin, että tää ei oo ihan mun heiniä, mutta parhaani yritän.

Oon 15 vuotias tyttö pääkaupunkiseudulta. Asioita joita mä rakastan ja arvostan on loputtomasti, mutta kerron niistä nyt osan. Rakastan sitä ku ulkona myrskyää ja pyryttää ja voi vaan oleilla kotona ja rentoutua. (NYT). Vielä sitäkin enemmän rakastan kyllä sitä kun aurinko paistaa ja on kesä. (Pliis tule nopeasti!!!) Tänään just huomasin matikantunnilla hymyieväni ilman syytä, sitten tajusin, että se oli auringon ansiota. Rakastan mun perhettä ja kavereita. Rakastan matkailua ja uusia kokemuksia ja seikkailuja kivoissa paikoissa. Rakastan oppia uusia kieliä ja syventää mun oppeja jo ennestään tunnetuihin. Kielet onkin aina ollut mun vahvuus. Rakastan tanssia ja urheilua. Ne saa mut vapautumaan mun ajatuksista ja saan niistä inspiraatiota. Rakastan tatuointeja, joilla on merkitys. Rakastan ihmisiä, jotka on aitoja. Rakastan salin jälkeistä tunnetta. Ja sitä, minkälaista ulkona on kesäsateen jälkeen. Rakastan viettää aikaa kavereiden kanssa, mutta joskus tekee tietysti hyvää olla myös yksin. Rakastan sitä, kun muut on onnellisia. Näkee kun ihmiset hehkuu onnesta, varsinkin silloin kun niillä on joku ihminen niiden rinnalla. Rakastan nähä ihmisiä onnellisena, se tuo muhunkin onnellisuutta. Toisaalta sais se amorin nuoli tietysti suuntautuu tännekkin välillä...

Oon optimistinen ihminen ja avoinna uusille jutuille. Mun ajatustyyli on positiivinen. Yks asia, mitä toivoisin, että voisin vielä olla enemmän on spontaanisuus. Vaikka elänkin hetkessä, niin mulla on ollu pienestä asi tosi tärkeää, että aikataulutan kaikki asiat ja haluun päättää niistä etukäteen, ihan vain selvyyden vuoksi. Tää tapa on vuosien saatossa heikentyny, mut se ärsyttää mua vielä aina välillä. Haluaisin kanssa olla vähän varmempi itsestäni. Vaikka oon pohjimmiltani itsevarma, niin silti huomaan epävarmuutta uusien ihmisten seurassa. En osaa oikeen selittää sitä, mutta kuitenkin you got the point. :-) Yritän kuitenkin keskittyä elämän hyviin puoliin, sillä tälläinen musta on tullut ja turha sitä kieltämään tai muuttamaan. Oon käyny elämässä vaikeita vaiheita ja niistä on selvitty ja tulee vielä monia selviytymisiä, jotka tekee musta sen kuka oon. Uskon aina myös kohtaloon. Jos jään paitsi jostain, uskon, että niin on sitten parempi jos en voi asialle mitään tehdä. Näin on sitten tarkoitettu.

Alltogether rakastan maailmaa, elämää ja ihmisiä mun ympärillä. En vois olla kiitollisempi. Sori tää on vielä kuitenkin tällästä alkuverryttelyä et lämäytin nyt vaan parit kuvat Ranskan matkalta tähän vähän elävöittämään.

Nyt iltapala kutsuu nighties kaikille! :-)
p.s. ootan weekendiä ihan superhyper innolla koska tapahtuu kaikkee kivaa, siitä sitte myöhemmi. Täst eteenpäin alkaa kans tulee vähän selvempii postauksii, kunha tää alku on menty!