Talonmies, kirurgi, lähihoitaja, asianajaja, putkimies, matkaopas ja vaikka mitä muuta. Mustahan vois tulla vaikka mitä! Ysin loppuessa alkaa miettii vakavammalla tasolla mitä haluis tehä elääkseen ja muutenki tulevaisuudessa. Meille on vielä kaikki ovet avoinna. Meistä vois tulla vaikka mitä, jos se tietty ammatti tuntuis ittelleen oikeelta ja ois valmis tekemään töitä sen eteen.
Mulla on aina ollu kova mielenkiinto ja halu pyrkii lukion jälkeen oikeustieteelliseen. Oon aina jotenki automaattisesti aatellu, että noin se tulee menemään, jos vaan teen töitä sen eteen. Nyt oon kuitenki alkanu miettiä, että kun on niin mahottoman monta vaihtoehtoa, että miks mä tyytyisin siihen, mitä oon jotenki aina olettanu. Yks mun haaveammateista on lähes aina ollut poliisi. En oo ikinä kertonu siitä kellekkään, koska jotenki en oo ikinä kuvitella, että musta, hennosta tytöstä, tulis oikeesti poliisi. Nyt oon kuitenki alkanu miettiä, että kun oikeesti haluun tehä sitä, niin miks ei?
Toisaalta haluisin työssäni myös hyödyntää kielitaitoja ja matkustella paljon. Vaikka mikä noista musta ikinä tuliskaan, en haluu miettiä sitä valmiiks. En haluu suunnitella mun tulevaisuutta päivästä päivään kuolemaan saakka. Mä en halua olla sellanen, joka menee vain suunnitelmallisesti paikasta toiseen. Ei, mä haluun nähä, minne maailma vie mua. Minne mä kuulun ja mitä mun on tarkotus tehä. Haluun elää hetkessä. Pärjään hyvin koulussa, ja aion jatkaa sitä menoa, niin mulla on sitten oikeesti vaihtoehtoja.
Nyt oottelen, että mun sisko palais Lontoon matkalta. En ollu taas pitkää aikaa kirjottanu ja se johtuu siitä, et en haluu tästä mitään stressiä. Mul on pari postausideaa mielessä, mitä aattelin lähtee toteuttaa. Jotenki tänäänki näin sekopäisen päivän, tai no viikon, jälkeen on vaikee ryhtyy taas syvälliseks, hah. Mutta kuitenki hyvää ja rentouttavaa viikonloppua! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti